Liian tuttu
Omituinen ilmaisu: -liian tuttu. Miten voi olla liian tuttu?
Eikö ole hyvä asia se, että tuntee toisensa hyvin? Vastikään keskustelin
ihmisen kanssa, joka sähisi kiukusta kohdattuaan tätimäisesti käyttäytyvän
vanhemman sukulaisensa.
Sukulainen oli nähnyt luvakseen lähestyä, harvoin
näkemäänsä ihmistä, ylitsepursuavalla ystävällisyydellä huomauttelemalla tätä
hänen ulkomuodostaan, ja joka kerta hänet nähdessään tulee aina sama litania ulkonäöstä.
Yhteisöllisyys voi vääristää ihmisen sosiaalista
käyttäytymistä. Kunnioittava ja arvostava puhetapa vaihtuu epämiellyttäväksi ja
usein loukkaavan tuttavalliseksi huomautteluksi ulkonäöstä, henkisistä ja jopa
hengellisistä ominaisuuksista, tai muuhun keskustelukumppanin persoonaan
liittyvästä ominaisuudesta.
Kohtelias, kunnioittava ja arvostava puhetapa kaunistaa
puhujan ulkoisenkin olemuksen. Kun kohtelee keskustelukumppaniaan arvostavasti
ja kunnioittavasti, antaa samalla ”käyntikortin” omasta itsestään. Silloin
antaa myös viestin siitä, miten toivoo itseään kohdeltavan.
Vaikka joskus
tekisi mieli antaa sana sanasta, jäisi silloin omasta käyttäytymisestä itselle
vain ikävä tunne, että käyttäydyin aivan yhtä tyhmästi kuin keskustelukumppanini.
